Huoh.
Molemmat miehet tietää, että mulla on ollu jotain säpinää toisen kanssa. Enkä oo päästäny kumpaakaan nyt kosketusetäisyydelle. Silti. Uskomatonta. Miten idiootteja miehet voi olla?
Mussa ei ees oo mitää erikoista. Tai mitää tavottelemisen arvosta. En jaksa kuunnella mitää lässytystä. Tää tilanne aiheuttaa mulle ihan mieletöntä stressiä, ja oon vaan vihanen kaikille koko ajan. Mut tunnetaan kavereiden keskuudessa kilttinä ja hiljasena, mut nyt äyskin muille jatkuvasti ja oon alkanu taas kiroilla. PALJON.
Jos en pääse keväällä opiskelemaan, ni voisin lähtee vaihtoon. Tai siis vaikka au pairiksi. Eiköhän vuoden poissaolo taita kiihkolta kärjen.
maanantai, 19. lokakuuta 2009
tiistai, 6. lokakuuta 2009
Draaman henkilöhahmojen esittely
Tällä hetkellä mun elämän suurin ongelma on miehet. Tavallaan pyöritän kahta miestä. Joo joo, oon paha ihminen, tiedän sanomattaki.
Kumpiki näistä ihanista ihmisistä on ollu mun elämässä jo pitkän aikaa. Kummanki kanssa oon seurustellu. Tunnen mieletöntä vetoa heitä kumpaaki kohtaan.
Noni, miehet on vaikka ÄÄ ja YY.
ÄÄn oon tuntenu noin 5 vuotta. Tutustuttii ja alettii seurustella, ÄÄ oli varmaanki ensimmäinen poika johon rakastuin oikeesti. Oltii yhessä puolisentoista vuotta. Sit kasvettiin erillemme tai jotain muuta paskaa, mut lopetettii kumminki seurustelu. Sen jälkeen näin ÄÄtä tosi harvoin, kunnes satuin noin vuosi sitte törmäämään häneen, ja juttu sen kanssa suju niin mukavasti, että meistä tuli kaverit ja jopa läheiset ystävät taas.
YYn oon tuntenu noin 6 vuotta. Kolme vuotta sinniteltii kavereina ja alettiin sit seurustella melkein heti ku juttu ÄÄn kanssa loppu. Kolme vuotta seurusteltii, välillä tietenki hyviä aikoja mut myöhemmin mulla oli koko ajan kurja olla. Joten ihan vähän aikaa sitte päätettii pitää taukoo ja mun toiveesta erottiin.
Noni. Eli ÄÄ on nyt sitten aivan hullaantunut muhun, eikä epäröiny tunnustaa sitä heti ku tajus että mä teen eroa YYstä. Ja se on ihana mies nykyään, ihan vastustamaton. Ajauduin sitten ÄÄn lähelle ja - en niinkään ajautunut kun tahallani - päädyin sitten petiinkin hänen kanssaan.
Ja kun oon ollu erossa YYstä, ni hän on viimeinki tajunnu, että tahtoisi olla mun kanssa edelleen. Yhtäkkiä ilmeisesti hänelle on valjennut, miksi mulla oli huono olla hänen kanssaan ja hän haluais jatkaa meiän suhdetta ja sit tuli kaikkia sitoutumislupauksiakin (joista olisin aiemmin ollu valmis tappamaan). Yritin pysytellä erossa hänestä, koska en enää tahdo satuttaa itteeni enkä häntä enkä ÄÄtäkään, mutta hänen kanssaan on niin helppo olla, kun on viimeset kolme vuotta jakanu hänen kanssaan kaiken. Sit vietettii aikaa yhes ja tietenkin ei-mitenkään-yllättäen-paha-ihminen-kun-olen päädyin sylii ja pussailee. Ei sentää olla harrastettu seksiä.
Mä oon kummallekin miehelle sanonu haluavani pitää taukoo seurustelusta. Kumpikin ymmärsi sen. Silti molemmat yrittää saada multa lupauksia. En tahdo. ÄÄ ja YY molemmat tietää toistensa olemassaolosta ja siitä, että toinen yrittää saada mua itelleen.
En jaksa mitään. Haluisin nytkin taas vaan kadota pois. Tilanne on ennenkaikkea paha, mut lisäks mm. nöyryyttävä, ällöttävä, kiusallinen .... .... ...
Ajattelen, että kertoisin tilanteen kaikessa kauheudessaan kummallekin ja kattoisin, jos jompikumpi jää maisemiin. Jos ei jää ni hyvä. Jos toinen jää, ni omapahan on elämänsä jonka antaa mun pilattavaks, mut ihan hyvä silti. Jos molemmat tahtoo edelleen yrittää, ni mun täytyy ehkä tappaa molemmat.
Kumpiki näistä ihanista ihmisistä on ollu mun elämässä jo pitkän aikaa. Kummanki kanssa oon seurustellu. Tunnen mieletöntä vetoa heitä kumpaaki kohtaan.
Noni, miehet on vaikka ÄÄ ja YY.
ÄÄn oon tuntenu noin 5 vuotta. Tutustuttii ja alettii seurustella, ÄÄ oli varmaanki ensimmäinen poika johon rakastuin oikeesti. Oltii yhessä puolisentoista vuotta. Sit kasvettiin erillemme tai jotain muuta paskaa, mut lopetettii kumminki seurustelu. Sen jälkeen näin ÄÄtä tosi harvoin, kunnes satuin noin vuosi sitte törmäämään häneen, ja juttu sen kanssa suju niin mukavasti, että meistä tuli kaverit ja jopa läheiset ystävät taas.
YYn oon tuntenu noin 6 vuotta. Kolme vuotta sinniteltii kavereina ja alettiin sit seurustella melkein heti ku juttu ÄÄn kanssa loppu. Kolme vuotta seurusteltii, välillä tietenki hyviä aikoja mut myöhemmin mulla oli koko ajan kurja olla. Joten ihan vähän aikaa sitte päätettii pitää taukoo ja mun toiveesta erottiin.
Noni. Eli ÄÄ on nyt sitten aivan hullaantunut muhun, eikä epäröiny tunnustaa sitä heti ku tajus että mä teen eroa YYstä. Ja se on ihana mies nykyään, ihan vastustamaton. Ajauduin sitten ÄÄn lähelle ja - en niinkään ajautunut kun tahallani - päädyin sitten petiinkin hänen kanssaan.
Ja kun oon ollu erossa YYstä, ni hän on viimeinki tajunnu, että tahtoisi olla mun kanssa edelleen. Yhtäkkiä ilmeisesti hänelle on valjennut, miksi mulla oli huono olla hänen kanssaan ja hän haluais jatkaa meiän suhdetta ja sit tuli kaikkia sitoutumislupauksiakin (joista olisin aiemmin ollu valmis tappamaan). Yritin pysytellä erossa hänestä, koska en enää tahdo satuttaa itteeni enkä häntä enkä ÄÄtäkään, mutta hänen kanssaan on niin helppo olla, kun on viimeset kolme vuotta jakanu hänen kanssaan kaiken. Sit vietettii aikaa yhes ja tietenkin ei-mitenkään-yllättäen-paha-ihminen-kun-olen päädyin sylii ja pussailee. Ei sentää olla harrastettu seksiä.
Mä oon kummallekin miehelle sanonu haluavani pitää taukoo seurustelusta. Kumpikin ymmärsi sen. Silti molemmat yrittää saada multa lupauksia. En tahdo. ÄÄ ja YY molemmat tietää toistensa olemassaolosta ja siitä, että toinen yrittää saada mua itelleen.
En jaksa mitään. Haluisin nytkin taas vaan kadota pois. Tilanne on ennenkaikkea paha, mut lisäks mm. nöyryyttävä, ällöttävä, kiusallinen .... .... ...
Ajattelen, että kertoisin tilanteen kaikessa kauheudessaan kummallekin ja kattoisin, jos jompikumpi jää maisemiin. Jos ei jää ni hyvä. Jos toinen jää, ni omapahan on elämänsä jonka antaa mun pilattavaks, mut ihan hyvä silti. Jos molemmat tahtoo edelleen yrittää, ni mun täytyy ehkä tappaa molemmat.
perjantai, 2. lokakuuta 2009
Alku
Joskus mä vihaan elämää aivan suunnattomasti.
Siitä on hyvä alottaa..
Oon ihan peruspositiivinen ihminen, tyttö, mut välillä ahdistus iskee koko voimallansa ja lamaannuttaa. Niin on käynyt itseasiassa viimeksi puolisen tuntia sitten.
Mun pitäis mennä jo nukkuu, kohta mun pitää jo herätä uuteen päivään, mennä tekemään työtä jota vihaan ihmisten kanssa jotka halveksuu mua.
Muita asioita joita mä vihaan on mm. ihmiset, ihmissuhteet, yksinäisyys ja ristiriidat. Ristiriitastako? No ei mikään ihme sitten, että pieni mieli on aivan myllerryksissä.
En jaksa esitellä itteeni enempää. Enkä oikein tiedä, en voi vaan alottaa avautumista ilman taustatietoja... No mä voisin paljastaa aina sen verran kun on tarpeellista, ettei tulis turhia väärinkäsityksiä.
Haluisin ehkä avautuu jolleki kaverille tästä kaikesta, mut sit aina satuttaisin jotakuta. En mä taho ketää tahallani satuttaa, mut en varmaa vaan osaa olla rikkomatta ihmisiä. Siksi mä kirjottelen. Kai.
Ei tuu tästä nyt mitää, taidan mennä petii odottelee unia. Bon nuit.
Siitä on hyvä alottaa..
Oon ihan peruspositiivinen ihminen, tyttö, mut välillä ahdistus iskee koko voimallansa ja lamaannuttaa. Niin on käynyt itseasiassa viimeksi puolisen tuntia sitten.
Mun pitäis mennä jo nukkuu, kohta mun pitää jo herätä uuteen päivään, mennä tekemään työtä jota vihaan ihmisten kanssa jotka halveksuu mua.
Muita asioita joita mä vihaan on mm. ihmiset, ihmissuhteet, yksinäisyys ja ristiriidat. Ristiriitastako? No ei mikään ihme sitten, että pieni mieli on aivan myllerryksissä.
En jaksa esitellä itteeni enempää. Enkä oikein tiedä, en voi vaan alottaa avautumista ilman taustatietoja... No mä voisin paljastaa aina sen verran kun on tarpeellista, ettei tulis turhia väärinkäsityksiä.
Haluisin ehkä avautuu jolleki kaverille tästä kaikesta, mut sit aina satuttaisin jotakuta. En mä taho ketää tahallani satuttaa, mut en varmaa vaan osaa olla rikkomatta ihmisiä. Siksi mä kirjottelen. Kai.
Ei tuu tästä nyt mitää, taidan mennä petii odottelee unia. Bon nuit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
